Sana “mopsi” on kulkenut mukanamme kesästä 2010 asti. Olimme Milanossa Ciao Ciccio -nimisen ravintolan edessä, kun näimme tietä ylittävän mopsin. Johanna kertoi Lucalle koiran suomenkielisen nimen, ja siitä keksittiin, että sanonta ”Moi Mopsi” voisi olla meidän vastineemme italialaiselle kaverilliselle tervehdykselle ”Ciao Ciccio”. Siitä lähtien ”mopsi” on toiminut meidän välisenä hellittelynimenä, ja lukuisat sähköpostiviestit taas on aloitettu tervehdyksellä ”Moi Mopsi”.

Mopsiin liittyy muutakin…Italian Wikipedian mukaan sana ”mopsi” (ja esimerkiksi sen ruotsinkielinen vastine ”mops”) juontavat juurensa hollannin kielen tuimaa ulkonäköä ja saksan kielen murjotusta tarkoittavista sanoista. Huomasimme, että mopsi kuvaakin meitä monesti aika hyvin.

Välillä nimittäin olemme aikamoisia mopseja; ärsyynnymme, marmatamme, kurtistelemme kulmiamme. Ehkä näin tapahtuu vähän liiankin usein, mutta jos asiaa tarkastelee hieman pintaa syvemmältä, huomaa reaktioidemme useimmiten johtuvan epävarmuudesta tai noloudesta, tai siitä että olemme itsepäisiä ja vähän laiskoja. Mutta kurttuisten kuonojemme takana olemme kilttejä ja mukavia, suorastaan rakastettavia!

The Mopsis – me